Die Dunkelheit war so erdrückend, als sie durch den dunklen Wald gingen. Der Wind rauschte sanft durch die Bäume, aber es klang beängstigend. Zwischen den Bäumen konnte man das leise Knacken der Zweige hören, als ob jemand hier herumlief. Die beiden Kinder waren sich nicht sicher, ob es ein Tier oder ein Mensch war. Sie hielten sich an den Händen und versuchten tapfer zu bleiben. Plötzlich blieb das Mädchen stehen und packte ihren Bruder ängstlich am Arm: "Hörst du das?", flüsterte sie. Sie horchten angespannt in die Dunkelheit und hörten ein leises Stöhnen aus dem Gebüsch neben ihnen. Ihr Mut sank, aber sie gingen langsam näher heran um nachzusehen was es war. Als die Kinder sahen was da lag, starrten sie entsetzt: Ein Mann lag da auf dem Boden und stöhnte vor Schmerzen! Der Mann erzählte ihnen, dass er im Wald verloren gegangen war und seit Tagen versucht hatte zu entkommen - aber ohne Erfolg! Also halfen die Kinder dem Mann aufzustehen und führten ihn zurück ins Dorf. Am Ende des Waldes konnte man schon Gasthaussehen wo Licht branntete - der Anblick erleichterte aller Herzen!

Et stort skred av snø hadde dekket fjellene rundt byen. Det hadde vært så vakkert, med snø som dekket alle trærne og fjelltoppene. Folk fra nærområdene kom for å nyte synet, og det var ikke mange som gikk glipp av muligheten til å se den imponerende utsikten som lå foran dem. Familien Hansen bestemte seg for å dra ut på en liten tur opp i fjellene. De tok med seg hver sin skistaver og kledde seg godt, da det var veldig kaldt ute. Da de nærmet seg toppen av fjellet begynte det plutselig å snø. Snøflakene virvlet rundt dem som tusener små diamanter, og et hvitt teppe la seg over bakken. Familien sto der i flere minutter bare for å nyte synet. De brukte resten av dagen til å skli rundt på den myke snøen mens sola steg høyt på himmelen og belyste landskapet med sitt flotte lys. Turen ble et uforglømmelig eventyr som familien aldri ville glemme, og da de endelig fant vegen hjem igjen var det med et velfortjent smil om munnen.

El sol brillaba con fuerza sobre la playa. El agua del mar era tan transparente que se podía ver el fondo. El cielo estaba azul y el viento era suave. Era un día perfecto para ir a la playa. La familia se puso sus trajes de baño y se dirigió a la playa. La arena era blanca y suave. El mar era azul y brillante. La familia se sentó en la arena y se relajó. El sol les daba calor y el viento les refrescaba. La familia se quedó en la playa todo el día. Al final del día, la familia se fue a casa. Habían pasado un día perfecto en la playa.

夜、古い家に住む男がいた。その男は、家の1階から3階までの階段を歩くときに不思議な音が聞こえると言った。彼が階段を上り下りするとき、彼の耳には鉄棒の隙間から何か動くものの効果音が聞こえたというのだ。ある日、男はあの現象を調べに行くことを決めた。 夜中まで待っている間、男は何度も冷や汗を流していた。すると、夜半の明かりが見えてきた！焦燥感で胸の奥がギュッと縮んだ！ 男は階段の室内に入って気付いた――両手に鐘の鈴を取りながら歩く少女の姿だった！ 少女は彼の顔を見上げながら歩き出した――端々まで怖気付く表情しながらも…男の気分もあれだッ！ 少女の姿は徐々に見えなくなり……最後の瞬間に男の手から鐘の音が響き家中一斉に境界線の悪夢から目覚めさせる力強さを感じさせてくれた・・・。

Kartą buvo jauna mergina, vardu Rose. Ji gyveno kalnuose, tolimoje šalyje. Visą savo gyvenimą ji mokėsi ginti save magija, nes jos krašte buvo daug pavojingų būtybių. Vieną vakarą, Rose pasivaikščiojo po kalnus ir atsitiktinai rado senovinio skaidrio fragmentą. Ji pakilo drąsiai ir pažvelgė į skaidrų atsimerkusi akis. Tada jos akys užbluko stebuklingais spinduliais ir suprato, jog šis skaidrus yra labai stiprus maginis objektas. Tuomet iš aukščiau pasirodė didelis serpentinas . Jis buvo protingas ir puikiai suvokiančios savo galias. Serpentinas paaiškino Rose , kad tas smulkus skaidrus turi ne tik gerai apsaugoti nuo pikta , bet taip pat suteikti savininkui nepaprastasis galias - magijos galiomis ! Rose suprato kaip reikalinga tokia stipri apsauga , todėl nedvejodama pasiima šito senovinio artefakto . Netrukus jaučiamas stiprus energijos srautas, musindami visus būtybes apie popiežius.

Rikas ja vanha kauppias oli vuosien varrella kerännyt suuren amberin muodostaman tornin. Se oli upea näky, ja kun ihmiset astuivat sen lähelle, se tuntui jumalallisen voimakkaalta. Useampi henkilö otti sitä ihmeelliseksi paikaksi tutkimaan ja nauttimaan siitä kauneudesta. Kun kerran he saapuivat tornille, he huomasivat jotain erikoista. Jotakin hohti auringonvalossa ja linnut lensivät ympärilleen kuin olisi ollut outoa magiaa. Kauppias huomasi, että tuo voimakkaan valon lähde oli ameiben sisustama pieni laatikkomainen esine maassa juuri tornin alla. Kaikkien ihmisten innostus heräsi ja he alkoivat kaivelemaan maata esineen ympärillä, mutta he eivät saaneet sitä pois paikaltaan, vaikka yrittivätkin ahkerasti. Lopulta kauppias hymyili viisaasti, nousi ylös maa-alueelta ja antoi neuvonsa: "Älköön kukaan yritttkö liikuttaa tai siirtaumoita tai poistumaakaamalla ameibiin liittyvilt ärsykkeiltl". Kaikki tutkijat ymmarsivat vihjeenss ja palasimme takaisin mieluiten silmillemme avautuneelle amberitornille - se ehtii todellinen taianomainne monumentti suurella voimalla ainutlaatuinen arvo!

Era uma vez, quatro amigos que decidiram juntar-se para um jantar muito especial. Mas desta vez, eles não estavam em casa ou em algum restaurante local - eles estavam na Lua! Eles usaram os recursos da tecnologia moderna para chegar lá, viajando no foguete de alta velocidade que desenvolveram juntos. A Lua era brilhante e luminosa no meio do dia, tornando a experiência incrivelmente memorável. Durante a refeição, finalmente puderam relaxar enquanto conversavam sobre suas vidas e compartilhavam risadas. Foi tudo muito divertido - até mesmo os astronautas que passaram por lá ficaram curiosos com aquela reunião engraçada! Quando terminaram de comer, foram todos para a parte superior da Lua para olhar as estrelas - era algo realmente lindo! Depois disso, voltaram sãos e salvos à Terra onde se despediram felizes por ter uma experiência tão inesquecível. Aquela noite foi tratada durante anos como uma grande lembrança entre seus amigos; afinal de contas, quem poderia ter imaginado que teriam o privilégio de jantar na Lua em plena luz do dia?

Les yeux fermés, le parfum de la cuisine française flottait dans l'air. J’étais enthousiaste à l’idée de passer la journée avec le chef le plus célèbre du monde, Michel Rousseau. Il était célèbre pour ses créations culinaires uniques et exotiques qui faisaient saliver les gourmets du monde entier. Je regardai autour de moi dans sa cuisine impeccablement bien rangée et je fus surpris de voir à quel point les ustensiles semblaient nouveaux. Michel se mit au travail immédiatement et me montra comment préparer son plat signature : une soupe riche et savoureuse aux herbes fraîches. Il prenait soin de chaque étape avec minutie, me donnant des conseils pratiques pour réussir la recette parfaite. Lorsque enfin le plat fut prêt, il servit une assiette à chacun des invités qui étaient venus goûter son travail. La soupe était exquise - les saveurs se mêlaient parfaitement auxquelles Michel avait ajouté des fines herbes qui avaient relevé l'ensemble - j'avais adoré chaque bouchée ! Les invités nous ont fait partager leurs impressions émerveillés sur ce qu'ils venaient de goûter et tous étaient unanimes : ce chef était un vrai maître en gastronomie ! Cette expérience restera gravée dans ma mémoire pour toujours car je sais que je ne reverrai plus jamais un tel chef talentueux durant ma vie.

C'era una volta una ragazza di nome Maria che amava la pizza. Ogni settimana, andava al ristorante italiano locale per ordinare la sua preferita: una pizza con peperoni e funghi. Era sempre così felice quando arrivava l'ordinazione - il profumo, la melodia della mozzarella fusa, e l'aroma dei peperoni che si mescolavano insieme in un abbraccio. Un giorno, Maria decise di provare a fare da sola la pizza. Per prima cosa andò al negozio di alimentari più vicino per comprare gli ingredienti. Con curiosità prese le fette di formaggio e i pomodori sottaceto, oltre alla farina, al lievito e alle erbe aromatiche necessarie per preparare l'impasto. Poi tornò a casa ed iniziò a preparare la pizza dalla mattina fino all'ora della cena. Alla fine, Maria era orgogliosamente in piedi davanti alla sua opera finita - un grande disco croccante con il ripieno delizioso che le faceva venire l’acquolina in bocca solo guardandolo! Nonostante tutto il sudore versato durante la preparazione della pizza, mangiarla fu ancora più speciale - come se quella piccola scopertàgustativa non fosse arrivata solo da un ristorante italiano ma anche da lei stessa!